En lainaa kirjoja, en
Lukutauko.
Tunnustelen ja makustelen sanaa kieleni päällä.
Lukutauko. Tauko lukemisesta. Kuukausi ilman kirjoja. Aika ilman sivujen kääntelyä, sanojen ymmärtämistä ja katseen seuraamien rivien vaihtumista.
Kuulostaa hyvältä. Päätän pitää lukutauon.
Päätän, että seuraavalla kirjastovierailulla vain palautan lukemani kirjat takaisin kirjastoon, enkä sillä kertaa jää etsimään itselleni uutta luettavaa.
Laitetaanpa suunnitelma toimeen!
Muutaman päivän päästä koittaa aika palauttaa luetut kirjat takaisin kirjastoon. Pakkaan kirjat reppuuni ja kävelen kirjastoon.
Menen suoraan palautusautomaatille.
Piip, piip. Lue kirjan viivakoodi alla.
Piip, piip. Laita kirja vasemmalla olevaan laatikkoon.
Piip, piip. Haluatko kuitin? Ei, kiitos.
Noin, tehtävä suoritettu! Sitten vain takaisin kotiin.
Nostan repun selkääni ja kävelen kirjaston ulko-ovia kohti. Kulkiessani vilkaisen kirjahyllyä, jossa varatut kirjat odottelevat noutajaansa.
"Ehkä kuitenkin yksi kirja...?"
"Ei! Ole hyvä ja poistu kirjastosta."
"Kyllä kai yhden kirjan voi lainata...?"
"Ei! Muista suunnittelemasi lukutauko. Ole hyvä ja poistu kirjastosta!"
"Hitsi, miten houkuttelevasti nuo kirjat on aseteltu hyllyyn. Jos kuitenkin pikkuisen kävisin vilkaisemassa, millaisia kirjoja hyllyistä voisikaan löytyä...?"
"Ei, ei, ei! Älä vilkaise mitään, äläkä lainaa yhtään mitään! Nyt, ole hyvä ja poistu kirjastosta!"
"Huokaus... Jos niin sanot..."
Luon viimeisen kaihoisan katseen hyllyssä odotteleviin kirjoihin ja astun muutaman askeleen eteenpäin, mutta pysähdyn tuntiessani lukemattomien tarinoiden vetovoiman.
Käännän katseeni kirjoista pois, pudistelen päätäni ja yritän saada ajatukseni takaisin kasaan. Kerättyäni kaiken tahdonvoimani astelen kirjastosta ulos.
Seuraavana päivänä kuukauden mittaiseksi suunniteltu lukutauko haihtuu savuna ilmaan, kun palaan takaisin kirjastoon ja lainaan sieltä kaksi kirjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti