Kirja, jota piilottelin selkäni takana
Olin käymässä kirjastossa, kun päätin yllättäen poiketa lasten- ja nuorten osaston puolelle. En nimittäin aikuisiälläni ole lasten- ja nuorten kirjoja pahemmin tutkinut.
Siirryin aikuisten kaunokirjallisuuden osastolta tyhjyyttään ammottavalle lasten- ja nuorten osastolle. Kiertelin osastoa hitaasti ympäri ja silmäilin kirjahyllyissä lepäävien kirjojen selkämyksiä. Osasto ei ollut suuren suuri, joten se oli nopeasti katseltu läpi.
Päätin palata takaisin aikuisten osaston puolelle uutta luettavaa etsiskelemään.
Kulkiessani pysähdyin yllättäen, sillä luulin nähneeni silmäkulmastani jäniksen tuijottamassa minua kirjahyllyn uumenista. Käänsin katseeni hyllyä kohti, katsoin tarkemmin - ja toden totta - kirjahyllyssä oli jänis!
Tosin elävän pitkäkorvan sijaan kirjahyllyssä oli todella kauniilla jäniksen kuvalla varustettu kirjan kansikuva.
Otin kirjan käteeni tarkemmin ihasteltavaksi. Tunsin, kuinka sisäinen lapseni puhisi innosta ja halusi ehdottomasti ottaa kirjan mukaani kotona luettavaksi.
Voisinko minä, aikuinen ihminen ottaa lasten kirjan lainaan?
Vilkuilin varovasti ympärilleni - osasto oli edelleen tyhjä muista ihmisistä. Kukaan ei huomaisi, jos ottaisin kirjan mukaani. Päätin kuunnella sisäistä lastani ja toteuttaa sen hartaan toiveen - kirja lähtisi mukaani!
Nappasin kirjan kainalooni ja kipitin nopeasti kohti lainausautomaattia. Aikuisten osaston ohi kulkiessani piilottelin kirjaa selkäni takana muilta kirjastossa asioivien ihmisten katseilta piilossa.
Piip, piip.
Luin kirjan viivakoodin lukijan alla, sujautin kirjan reppuni suojiin ja poistuin kirjastosta kotia kohti. Tällä kertaa aikuisten kaunokirjallisuuden kirjat jäivät tutkimatta.
Kotiin päästyäni otin kirjan esille. Tarkempi tutkiskelu osoitti, että kirja, jonka luulin sisältävän satumaisia tarinoita jäniksestä olikin itse asiassa lapsille ja nuorille suunnattu tietokirja.
Aivan, siitä tuleekin kirjan alaotsikon nimi jänis maailman myyteissä ja tarinoissa.
Tiesin ennen kirjan lukemista yhden myytin jäniksestä, joka valmistaa kuun pinnalla riisikakkuja. En tosin tiennyt, miksi pitkäkorva joutui kuuhun. Oliko kyse vahingosta, vai kenties rangaistuksesta tuhmalle pupulle? Kuun pinnalla olevan jäniksen tarina oli onneksi kirjassa mukana ja antoi pohtimiini kysymyksiin vastauksia.
Nyt tiedän myös, mistä sanonta "Huh, hellettä!", sanoi pupu pakkasella, on peräisin.
Tämä lapsille ja nuorille suunnattu tietokirja oli oikein viihdyttävää luettavaa myös aikuiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti