Kesäloman kirjat, osa 4.
Kylläpä tuntuu hyvältä tuntea pitkän ja valtavilla aalloilla keikuttaneen merimatkan jälkeen tasainen maa jalkojen alla!
Pakkaan lukemani Hope Adamsin kirjan reppuun ja palautan sen takaisin kirjastoon. Poikkean aikuisten kaunokirjallisuuden osastolle etsimään lisää luettavaa. Lomaa on vielä kaksi viikkoa jäljellä.
Kirjahyllyjä tutkiessani iloisen kelta-oranssin ja punaisen sävyissä oleva kirja kiinnittää huomioni. Tiedän jo mikä kirja on kyseessä, sillä sen vieressä on tuttu kauniin vaaleanpunainen kirja. Poimin kelta-oranssin kirjan käteeni
Kirjan kansikuva tuo Burman trooppisen ilmaston henkäyksen kirjaston ilmastoituun sisätilaan. Käännän kirjan ympäri ja luen takakannen kuvauksen.
Koskettavan kaunis lukuromaani rakkaudesta, joka parantaa kaikkein syvimmätkin haavat.
Kaksitoistavuotias Bo Bo asuu kaksin enonsa kanssa pienessä burmalaiskylässä. Hänen isänsä käy vierailulla kerran vuodessa, äitiään Bo Bo ei muista. Eräänä päivänä hän löytää äitinsä vanhan päiväkirjan, ja eno suostuu vihdoin kertomaan Bo Bon vanhempien tarinan. Se on tarina rakkaudesta, joka kantoi yli valtamerten, ja tuskasta, joka peittosi alleen kaiken muun.
Bo Bo on kuitenkin vakuuttunut, että voi yhdistää pienen perheensä jälleen ja pyyhkiä pois vanhempiensa tuskan. Hänen täytyy vain saada tavata äitinsä Julia Win.
Ohuet kesävaatteet näyttävät tulevan tällä reissulla tarpeeseen, sillä matka jatkuu Australiasta Burmaan.
Kihisen jännityksestä ja uteliaisuudesta saadessani kokea uuden maan, kielen, ruoan ja kulttuurin. Perille päästyäni täytyykin lähteä jalan tutkimaan, josko löytäisin ruokaa, sillä pitkällä laivamatkalla tarjoiltua ruokaa ei voinut oikein ruoaksi edes kutsua.
Ehkä onnistun samalla löytämään pienen paikallisen myyntikojun, josta voisin ostaa itselleni sopivan longyin.
Lukukokemus kirjan parissa
Luin aiemmin keväällä Sendkerin romaanin Sydämen ääntä ei voi unohtaa. Rakastuin kertaheitolla kirjailijan tarinankerrontaan ja tyyliin kirjoittaa. Se tuntuu niin vaivattomalta ja antaa lukijalle mahdollisuuden maalailla päänsä sisällä pienen burmalaisen maalaiskylän oman näköisekseen, ilman ylimääräistä kirjailijan tarjoamaa pensselin heilutusta.
Kirjan luettuani halusin tietää, kuinka Julia Winin tarina tulee jatkumaan. Löytääkö hän onnellisen elämän Burmasta yhdessä Thar Tharin kanssa?
Hieman yllättäen Sydäntemme kaihoisa syke ei varsinaisesti jatkakaan Julian tarinaa, vaan keskittyy Julian pojan, Bo Bon, tarinaan. Julia kulkee mukana mystisenä sivuhenkilönä.
Bo Bo asuu yhdessä iäkkään enonsa U Ban kanssa kaukana omista vanhemmistaan. Isä käy kerran vuodessa tapaamassa poikaansa, mutta Julia ei ole näissä tapaamisissa mukana. Äitiään Bo Bo ei muista lainkaan.
Miksi Bo Bo on unohtanut äitinsä? Entä missä Julia oikein on? Mitä on tapahtunut?
Tarina käynnistyy hitaasti ja seuraa aluksi Bo Bon elämää Burmassa. Kirjan puolivälin tienoilla tarina nytkähtää viimein kunnolla eteenpäin ja alkaa paljastaa pikku hiljaa pieniä palasia Bo Bon sekä hänen äitinsä eroon johtaneesta surullisesta tarinasta.
Odotukseni kirjaa kohtaan olivat korkealla, koska ihastuin niin syvästi Sendkerin toiseen romaaniin. Lukiessani suuret odotukset eivät kuitenkaan aivan täysin täyttyneet. Mutta se ei haittaa lainkaan, koska Sendkerin tarinankerrontaa on niin mukavaa lukea.
Aion lukea vielä Sendkerin kirjat Sydämenlyönneissä ikuisuus ja Kapinallinen ja varas.
Postikortti kotisohvalta
Terveiset Burmasta!
Kävin U Ban ja Bo Bon kanssa ostoksilla pienellä paikallisella myyntikojulla. Löysin sieltä kauniin longyin.
P.S. Paikallinen ruoka on hyvää.
Matkaterveisin,
Iltalukija
🍜
Kirjoittaja on selvinnyt pitkästä laivamatkasta ja on näemmä päätynyt trooppiseen Burmaan. Maailmanympärimatka on tullut melkein päätökseensä. Kirjoittajalla on edessään enää yksi etappi.
Kuinka matka päättyy? Se selviää kirjamatkasarjan päätösosassa.Lue kirjamatkasarjan edellinen osa:
Matkalla maailman ympäri osa 3: Hope Adams - Vaaralliset naiset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti